Keittiön pöytä täynnä kirjoja
Asutaan kaksiossa. Meillä ei oo varsinaista työpöytää missään, joten mun on täytynyt vallata meidän puinen keittiönpöytä. Oon levitellyt siihen juuri ostamani vanhan opsin Moolit ja Fysiikat, sekä uuden opsin Biokset. Lyhyen matikan kirjat säästin lukioajoista tarkoituksellisesti, sillä jotenkin tiesin, että niitä tarvitaan vielä joskus. Maolkin on vuodelta 2005.
Oon töissä palvelutalossa, oon lapseton. Koiria löytyy, ja motivaatiota. Motivaatiota kurottaa pidemmälle, motivaatiota kasvaa ihmisenä niin henkilökohtaisesti kuin ammatillisesti. Olen ylioppilas, mutta kuten oon fysiikan ykköskurssin kirjan kohdalla huomannut, siitä ei mun kohdalla ole mitään apua. Mä lähden täysin pohjalta.
Mun realistinen aikataulu on, että mä kertaan kaikki kurssit ennen ens vuoden pääsykokeita. Tottakai käyn siellä, mutta en usko että pääsen sisään, joten ostan seuraavaksi vuodeksi valmennuskurssin, ja syvennän sitten sen ajan näitä pohjatietoja. Sitten 2021 haen niihin yliopistoihin joihin on helpoin päästä, ja toivon mukaan pääsen sisään yleiselle. Jos en pääse niin haen kyllä vielä kolmannen ja neljännen kerran.
Mä aloitan tän blogin anonyyminä ihan siksi, että en halua lietsoa mun sukulaisia joko uskoon tai epäuskoon tän asian osalta. Osa niistä olis sitä mieltä että vau, niin sitä pitää, osa taas sanois että oon hullu. Mä itse oon sen tason hullu, ettei mua koskaan oo pidätelleet ns. tietynmoiset normit. Että jos ei oo mitään pohjaa fysiikkaan ja kemiaan, niin kuvittelee pääsevänsä sisään lääkikseen. Mutta miten mä näen elämän ja ihmisen, on, että mä olen kykenevä ihan just kaikkeen siihen minkä eteen mä oon valmis panostamaan.
Tästä alkaa mun projekti lähihoitajasta lääkäriksi.
(Katsotaan sit kahden vuoden päästä kirjotanko mä tätä lääketieteen opiskelijana vai edelleen lähihoitajana.)
Oon töissä palvelutalossa, oon lapseton. Koiria löytyy, ja motivaatiota. Motivaatiota kurottaa pidemmälle, motivaatiota kasvaa ihmisenä niin henkilökohtaisesti kuin ammatillisesti. Olen ylioppilas, mutta kuten oon fysiikan ykköskurssin kirjan kohdalla huomannut, siitä ei mun kohdalla ole mitään apua. Mä lähden täysin pohjalta.
Mun realistinen aikataulu on, että mä kertaan kaikki kurssit ennen ens vuoden pääsykokeita. Tottakai käyn siellä, mutta en usko että pääsen sisään, joten ostan seuraavaksi vuodeksi valmennuskurssin, ja syvennän sitten sen ajan näitä pohjatietoja. Sitten 2021 haen niihin yliopistoihin joihin on helpoin päästä, ja toivon mukaan pääsen sisään yleiselle. Jos en pääse niin haen kyllä vielä kolmannen ja neljännen kerran.
Mä aloitan tän blogin anonyyminä ihan siksi, että en halua lietsoa mun sukulaisia joko uskoon tai epäuskoon tän asian osalta. Osa niistä olis sitä mieltä että vau, niin sitä pitää, osa taas sanois että oon hullu. Mä itse oon sen tason hullu, ettei mua koskaan oo pidätelleet ns. tietynmoiset normit. Että jos ei oo mitään pohjaa fysiikkaan ja kemiaan, niin kuvittelee pääsevänsä sisään lääkikseen. Mutta miten mä näen elämän ja ihmisen, on, että mä olen kykenevä ihan just kaikkeen siihen minkä eteen mä oon valmis panostamaan.
Tästä alkaa mun projekti lähihoitajasta lääkäriksi.
(Katsotaan sit kahden vuoden päästä kirjotanko mä tätä lääketieteen opiskelijana vai edelleen lähihoitajana.)
Kommentit
Lähetä kommentti